New Start.

Pitkästä aikaa!

En oo saanut pidettyä mitään ruokapäiväkirjaa koska mä olin viime viikon kipeenä eikä oikein tullut syötyä mitään! Viime päivät on muutenkin vähän menny miten on joten nyt on pakko ottaa itteään niskasta kiinni ja ryhdistäytyä. Viime päivinä muutenkin oon tullut täyteen tosi helposta. Oon syönyt ihan vähän vaan niin mä oon jo ihan ähkynä ja tuntuu kun oisin kurkkua myöten täynnä kirjaimellisesti ruokaa ja voisin vaan oksentaa kaiken ulos. Mutta ei. Sitä mä en oo vielä sortunut tekemään enkä sorrukkaan.

Ajattelin tammikuussa alottaa kaiken uudelleen. Asentan itelleni selkeän ja saavutettavan tavotteen jota mä lähden tavottelemaan. Punnitten itteni, otan ylös rasvaprosentit ja lihasten määrät. Mittaan kaikki mittani ja otan kuvat. Sit siitä lähden tiputtamaan painoa, sano muut mitä sano. Tää on mun elämä ja mä elän sen niin että mä oon tyytyväinen siihen. Piste.

Tuomio.

Olin siellä terkkarilla ja joudun nyt pitämään ruokapäivä kirjaa muutaman päivän ajan.. En haluais syödä yhtään mitään. Tänäänkin söin vaan, enkä tiiä miks, ja nyt illalla on ahdistanut niin paljon ettei mitään rajaa. Se terkkari myös sanoi että koululääkäri voisi laittaa lähetteen nuorisopsykiatriselle osastolle (en muista oliko se toi mutta joku tommonen?) että kävisin siellä arviointi käynnillä, mutta en todellakaan tahdo minnekään semmoseen, eihän mulla ole mitään ongelmaa. Sitäpaitsi, sinne on ihan tajuttoman pitkät jonotusajat..

Eipä mulla muuta tällä kertaa.. Huomenna meen salille.

Kaikki mikä ei tapa, kasvattaa

Ahdistus on vaihteeks taas aika suurta. Koulusta tulee taas niin paljon kaikkee työtä, etten millää jaksais tehdä niitä kaikkia, en todellakaan. Tänään suunnattomasti ahdisti se kun meillä äikänkurssilla pitää tehdä joku kulttuuri juttu, ja seurata viikon ajan ryhmän kanssa uutisia, niin mulle se sattui sitten just ensimmäisenä. En tiedä yhtään mitä siinä pitää tehdä, ohjeet ovat epäselvät, ja opettajaltakaan ei kannata kysyä, koska se vain saisi pään enemmän pyörälle ja olon tuntemaan ahdistuneeksi lisää. Toisena asiana mua tunnilla tänään ärsytti mun kaveri. Se koko ajan hösää ja sanoo että ''tekisitkö sä tän mulle, mä en jaksa'' ja kumminkin sillä on reilusti yli puoli sivua omia muistiinpanoja valmiina omaan tekstiinsä !!! En ymmärrä tommosta. Tietäispä vaan miten rankkaa mulla on.

Tänään olis taas tarkotus mennä MT:hen. Ainoot asiat mitä mulle herää siitä mieleen on se että :

1. Ei kiinnosta

2. Ei huvita

3. Ei jaksa

4. Ahdistaa

5. Ärsyttää

6. Haluaisin kuolla

 

Onneks tän pitäis ainakin olla nyt toiseksi viimeinen kerta ennen sitä kun me lopetetaan. Sit kahden viikon päästä ois viimenen kerta. Ette tiedäkään miten onnellinen mä oon sit. Se ei ainakaan enää tuota yhtään ahdistusta sit kun sitä ei enää oo.

 

Viime viikolla piti olla se koululääkärin aika, mutta sovittiin terveydenhoitajan kanssa että me perutaan se, koska mua ahdisti niin paljon mennä sinne. Sovittiin että meen sitten käymään terkkarilla noin kahden viikon välein vaihtamassa kuulumisia, ja sitten meen vähän myöhemmin sinne lääkärille..

 

 

 

Viikonloppuna mä olin leirillä, ja siellä ahdisti aivan julmetun paljon, koska piti syödä säännöllisesti ja kaverit siinä ympärillä kyttäämässä syönkö mä. Kyllähän mä söin, ja kestin kaiken sen ahdistuksen ihanien ystävien avulla, vaikka pari kertaa siinä kyyneleet pääsikin.

 

Mutta nyt mulla on jo kohta kiire joten kirjottelemisiin. 

Viikonloppu!

Eilinen päivä menin hyvin, syödessä herkkuja ja ruokaa ja kävin aamusta salilla.. Tänään en ookkaan sitte kaikelta ahdistukseltani pystyny syömään mitään muutakun vähän spagettia ja sit illalla kävin reeneissä. Huomenna alkais taas uus viikko ja koeviikko jatkuu, vuorossa venäjän koe ja musta tuntuu etten mä osaa mitään.. apua.

Toisaalta mä odotan sitä torstain koululääkäri aikaa, mutta toisaalta taas mua pelottaa hirveesti mennä sinne. En oikein tiedä että mitä se voi sanoa mulle ja että pystynkö mä sanomaan siellä yhtään mitään. Mua vaan jännittää ja tuntuu että meen ihan lukkoon, tai sitten jätän väliin koko lääkäriajan.

Koeviikko.

Meillä on nyt meneillään koeviikko ja siks täällä blogin puolella hiljasempaa. Ajattelin panostaa kunnolla, kun toisiks viimenen koeviikko koko lukioaikana, niin haluisin saada hyvät numerot.

Tänään kävin taas terkkarilla, ihan vaan vaihtamassa kuulumisia, ja kertoo millä fiiliksellä oon ollu viikon. Ens viikolla ois sitten koululääkäri aika, jossa päätetään että mitä tälle kaikelle ahdistukselle oikeen tehään.. Tällä viikolla on himona vaan ahdistanu just syömisten jälkeen, mutta oon saanu syötyä!! Oon kyllä käynyt myös lenkillä ja salilla, mutta ruokaa on mennyt alas ja siellä ne on pysynytkin, hyvä minä! :)

 

Viikonlopun suunnitelmia mulla ois huomenna salille menoo ja sit illalla näen yhtä kaveria pitkästä aikaa ja me mennään kylpylään pulikoimaan ja sen jälkeen mahdollisesti syömään, toivottavasti pystyn! Sunnuntaina onkin sitten taas reenien vuoro ja pian tää viikonloppu on sitten taas ohitte.

Mutta nyt viikonlopun viettoon! Heippa:)

Onnistunut päivä(kö)

Aamu alko tavallisesti sillä että taistelin itteni ylös sängystä, koska tänään oli ihan pakko mennä kouluun. Oli nimittäin äidinkielen tekstitaidon preli. Se oli vaikee! No ajattelin kuitenkin että se on vaan preli, että pääasia saada siihen paperille edes jotain. Prelissä piti istua puoli12 asti, joten nukuin sitten loppuajasta kun mulla sitä aikaa tuppaa aina jäämään ylimäärästä.

Prelin jälkeen suuntasin itteni koulun kuntosalille muutaman kaverin kanssa. Ai että kun tuntu hyvältä kun tuntu paikoissa kun siellä teki. Sit kun pääsin kotiin, kävin vielä koiran kanssa 15min lenkillä juosten ja illalla meen vielä sit paaljon pidemmän lenkin kaverin kanssa. En oo edes syönyt tänään hirveesti muutakun ne eväät mitä mulla oli siellä prelissä mukana, eli kaks leipää, viinirypäleitä ja kaks pillimehua. Toivottavasti tän päivän annos pysyy myös noin pienenä!

Nyt siirrän itteni koulukirjojen pariin mutta onneks seuraava koe on vasta ens viikon maanantaina!

MT.

MT=musiikkiterapia

Käyn siis musiikkiterapiassa, tai olen käynyt siellä noin puoltoista vuotta, nyt jouluna aikeissa lopettaa. En näe, että siitä olis ollut minkäänlaista hyötyä. Se murskaa vaan haaveet kaikesta.. Joka kerta se jankuttaa sitä että ''mä en ole valmis opettajaksi!'' MITÄ IHMETTÄ. Murskaa vaan enemmän itsetuntoo alhasemmaks, ihan ku se ei olis jo tarpeeks alhanen. En ymmärrä. En oo hyötynyt omasta mielestä tosta terapiasta ollenkaan koska ensinnäkään, se terapeutti ei oo yhtään semmonen jollekka mä voisin jutella, ja se on hidastanut tätä prosessia niin paljon.

Ja ajattelin näin nyt muutenkin kertoa. Saan siis ammattiapua. Käyn terapiassa tällähetkellä toistaiseksi. Käyn myös kouluterveydenhoitajalla ja ja sain lähetteen koululääkärille, ja se aika on ensiviikolla. Siellä keskustelemme siitä, mitä jatkossa tulee tapahtumaan. Kerron myös teille sitten mitä siellä puhutaan.

Koeviiikko alkaa huomenna = ahdistus.